Valtiovarainministeriön tuore kehysennuste on vakava. Julkisen talouden alijäämän arvioidaan pysyvän suurena myös tulevina vuosina. Lukuja ei voi sivuuttaa – talous on saatava kestävälle pohjalle.
Samalla Suomessa on käynnissä toinen, hiljaisempi kriisi. Yhä useampi elää arkea jatkuvassa selviytymistilassa. Suurin riski ei ole vain velka, vaan se, että yhteiskunnan perusrytmi alkaa rakentua epävarmuuden varaan. Se rapauttaa sekä ihmisten jaksamista että talouden kestävyyttä.
Selviytymisen tila näkyy arjessa. Kotihoidon työntekijä tietää jo vuoron alussa, ettei aikaa ole riittävästi. Yrittäjä epäröi palkata, vaikka töitä olisi, koska epävarmuus on liian suuri. Nuori jää ilman harjoittelupaikkaa. Perhe joutuu itse selvittämään, mistä apu löytyy, kun palveluketjut eivät toimi.
Osa suomalaisista uupuu työssä. Osa uupuu työn puutteeseen. Työttömyys ei ole pelkkä tilasto, vaan huolta toimeentulosta, epävarmuutta tulevasta ja kokemusta ulkopuolisuudesta. Työ ei ole vain palkka – se on merkitystä, rytmiä ja osallisuutta.
Jos ihmiset väsyvät tai jäävät sivuun, talous ei vahvistu. Siksi työllisyyden parantaminen on talouspolitiikan tärkein tehtävä. Kasvua ei synny kiristämällä ihmisten arkea äärimmilleen, vaan vahvistamalla työn tekemisen edellytyksiä, madaltamalla yrittämisen riskiä ja varmistamalla, että palvelut toimivat ilman, että ihminen jää yksin niiden väliin.
Politiikan tehtävä ei ole siirtää vastuuta, vaan rakentaa olosuhteet, joissa sitä voi kantaa. Vastuu toimii vain, kun perusta on kunnossa. Jokaisella on oltava reilu mahdollisuus pärjätä – ja yhteiskunnan on pidettävä huolta niistä, jotka eivät siihen yksin pysty.
Suomi ei kestä velkaantumista – eikä pysyvää selviytymisen tilaa. Kestävä tulevaisuus syntyy, kun talous ja ihmisten jaksaminen kulkevat samaan suuntaan. Siksi työllisyyden, yrittäjyyden ja investointien edellytyksiä on vahvistettava koko maassa. Alueiden elinvoima ei ole vain paikallispolitiikkaa, vaan koko Suomen tulevaisuustyötä.