Suomen työttömyysaste on noussut Euroopan unionin korkeimmaksi. Se on pysäyttävä tieto, mutta vielä pysäyttävämpää on se, mitä luvun taakse kätkeytyy. Työttömyys on talousluku, mutta etenkin ihmisten arkea, epävarmuutta ja odottamista sekä kunnille kasvava vastuu, joka näkyy suoraan päätöksenteossa.
Jyväskylässä työttömyys on ollut pitkään maan keskiarvoa korkeammalla. Pitkittynyt työttömyys näkyy kaupungin taloudessa konkreettisesti. Jyväskylän kokoisessa kaupungissa työttömyysturvamaksuista, niin sanotuista sakkomaksuista, puhutaan vuositasolla kymmenistä miljoonista euroista. Se on rahaa, joka on pois koulutuksesta, perheiden palveluista ja ennaltaehkäisevästä työstä.
Taloudellisia vaikutuksia suurempi huoli liittyy ihmisiin. Pitkä työttömyys syö uskoa omaan pärjäämiseen ja kuormittaa mielenterveyttä. Erityisen huolestuttavaa on, jos työttömyys koskettaa nuoria tai työuran alkuvaiheessa olevia. Silloin kyse ei ole vain tämän hetken tilanteesta, vaan koko tulevaisuuden suunnasta.
Työttömyyden korjaamiseksi tarvitaan pitkäjänteistä työtä, jossa koulutus, työelämä ja elinvoimapolitiikka kohtaavat paremmin.
Samalla on muistettava, että suurin osa työpaikoista syntyy pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Yrittäjyyden arjen on oltava sujuvaa, ja kynnys palkata uuden työntekijän riittävän matala. Kunnilla ja valtiolla on molemmilla vastuunsa: päätösten vaikutukset näkyvät lopulta paikallisessa arjessa.
Työttömyyden hoitaminen on ennen kaikkea ihmispolitiikkaa. Ennaltaehkäisy, varhainen tuki ja toimivat mielenterveyspalvelut ovat sekä inhimillisesti että taloudellisesti kestävin tie eteenpäin. Jokainen ihminen, joka pääsee takaisin kiinni työhön tai koulutukseen, on voitto koko yhteisölle.
Jyväskylän ja koko Suomen tulevaisuus rakentuu työstä, osallisuudesta ja luottamuksesta. Työttömyyden vähentäminen ei ole helppoa, mutta se on välttämätöntä. Tätä työtä on tehtävä määrätietoisesti ja alueiden todellisuus tunnistaen. Joka kunnassa, koko Suomessa.